Mikä ihana auringon paisteinen sunnuntai *huokaus*

Mutta siis, olin poikamme kanssa pihamme hiekkalaatikolla ja siinä oli pari naapurin tyttöä kanssa (ikää noin 5-6-vuotta).
Hoin pojallemme melkein koko ajan,että hiekkaa ei saa heittää. No toinen näistä tytöistä rupes heitteleen hiekkaa meijän päälle ja sanoin hänelle sitten,että hiekkaa ei heitellä,kun sitä voi mennä silmiin. Tais olla tytöllä lyhyt muisti tai sit ei kuullu ollenkaan mitä sanoin vaan heitti hiekkaa suoraan poikani naamaan (voitte kuvitella reagointini siihen). Siinä sitten tuimasti tokaisin tytölle,että "sitä hiekkaa ei heitellä toisten päälle ollenkaan!"  Ja sainpa tätältä tytöltä sitten vastauksen: "Et sää voi mua komentaa,et oo mun äiti! EI meijän äiti oo opettanu ettei hiekkaa saa heittää!" 
Siinä vaiheessa meinasin sanoo "ja sen kyllä huomaa!", mutta osasin olla hiljaa ja lähdin poikani kanssa leikkimään muualle...
Myöhemmin kattelin,kun tätä kyseinen tyttö kulki ilman haalaria,hattua ja kenkiä pihalla... T-paita,ohuet housut ja sukat jalassa näytti kulljeskelevan siellä ihanan kuraisessa pihassamme....Kyllä mahto äiti kiitellä tätä tyttöä,kun on kotiin menny...

Rupesin siinä sitten miettimään,että onko oikein "komentaa" toisten lapsia?
Niinkun tässä tapauksessa hiekkalaatikolla...
Olisko minun pitäny antaa tytön vaan heitellä hiekaa ja komentaa omaa poikaani,ettei saa heittää hiekkaa...?
Ja miks tämän tytön äiti ei voinut olla ulkona lapsensa kanssa,koska tällä kyseisellä tytöllä on muutenkin aika erikoisia puuhia ulkona,huutelee ihmisille ja heittelee hiekkaa ja kiviä ihmisten/autojen päälle...
Eikö äitiä kiinnosta vai eikö kotona tosiaankaan opeteta tapoja enään ollenkaan vai kasvatanko ite lapsestani liian kohteliaan ja sääntöjä noudattavan? Onko sekin nyt sit väärin nykymaailmassa,jos lapsi osaa kiittää ja pyytää anteeksi? Saatikka sitten jos lapsi on kohtelias muita kohtaan ja uskoo vanhempiaan?

-Äiti-