Niin on taas päivät vieriny,mitään saanu aikaseks,taaskaan....
Tuntuu,että päivät vaan vierii ohi ja illalla huomaa ettei taaskaan oo mitään järkevää
tehny,vaikka onhan koko päivän jotakin puuhannu...

Veikkakin meni tänään mummulaan ja tulee sieltä sunnuntaina tai maanantaina,pitkä aika taas
ilman sitä energiapakkausta:(  Mutta jos vaikka sillä välin kun Veikka on pois,ni saisin siivottua vaatehuoneen....
Toivossa on hyvä elää.... 

Mutta viikonloppuna tanssahellaan TimoPieniHuijauksen Paratiisin tahtiin ja nautitaan ihanista ystävistä:)<3
Onneks vielä löytyy niitäkin ihmisiä,jotka puhuu ja joihin voi luottaa. Kaikkia meitä ei aina siunata rakkailla ihmisillä 
saatikka ystävillä.

Mies,tuo maan päällinen ihmeellinen otus.
Onhan mulla mies ja välillä ihanakin sellainen....niin aina on se mutta...
Mutta nykyään se on alkanu hermostuun pienistä asioista ja sit on niitä päiviä,kun mikään ei oo hyvin ja
kaikki on päin v-ttua....
Tietenkin parisuhde muuttuu vuosien varrella ja mikään ei oo samanlaista kun sillon seurustelun alkuaikoina...
Kaipaan sitä hellyyttä ja yhdessä oloa,mitä meillä oli joskus. Minne katos romanttisuus?

-Äiti-